vko.38 // 23.9.2019

​Pekka Lagerblom - Kovan onnen kundi/Legendan jäähyväiset

​Pekka Lagerblom - Kovan onnen kundi/Legendan jäähyväiset

Kuva: Aleksi Tikkala

Pekka Lagerblom on mies, joka ei kotimaisissa jalkapallopiireissä esittelyjä kaipaa. Vyöllä 12 ottelua Suomen A-maajoukkueessa, vuoden 2004 Bundesliigan ja Saksan Cupin mestaruudet Werder Bremenin paidassa sekä paljon muita hienoja saavutuksia, joita on turha yrittää yhteen virkkeeseen mahduttaa. Pelikentillä väsymättömänä puurtajana tunnetuksi tulleen pian 37 vuotta täyttävän Lagerblomin pelaajaura on tulossa pian päätökseen, sillä tämän kauden jälkeen mies aikoo ripustaa nappulakengät naulaan.

"Power-Pekka", "Seksi-Peksi", "Laage" tai ihan vain "Peksi" ei ollut nuorempana koskaan se joukon lahjakkain pallonkäsittelijä tai nopein pikakiituri, mutta niin vain hän onnistui tekemään jalkapallosta itselleen ammatin ja luomaan suomalaisella mittapuulla merkittävän uran kansainvälisillä kentillä. Mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut? Entä aikooko Lagerblom tähdätä jalkapallovalmentajan uralle, vaatesuunnittelijaksi vai perustaa bändin ja ryhtyä basistiksi? Ottaaksesi siitä selvän, sinun täytyy lukea juttu läpi. Ota siis hyvä lukuasento ja uppoudu Lagerblomin tarinaan.

Lapsuus, nuoruus ja aikuisuuden ensi vaiheet – tunnollisen harjoittelijan polku jalkapalloammattilaiseksi

Tarina alkaa vuodesta 1982. Lokakuun 19. päivä Lagerblomien perheeseen syntyi toinen lapsi, joka sai ristiäisissä nimekseen perinteikkään suomalaisen miehen etunimen. Pekan perheeseen kuuluivat entuudestaan isä Jarmo, äiti Pirjo ja veli Lasse. Neljä vuotta myöhemmin perheeseen liittyi vielä sisarusparven kuopus, sisko Laura. Ahtialassa lapsuutensa viettäneen Pekan elämään pyöreä peliväline kuului konttausiästä asti. Muutenkin urheilu oli vahvasti läsnä lapsuudessa ja nuoruudessa, eikä se rajoittunut pelkästään jalkapalloon. Jo 6-7-vuotiaana hän liittyi pelaamaan jääkiekkoa lähiöjoukkueeseen ja jatkoi sieltä Kiekkoreippaaseen. Jalkapallon puolella seuravalinta kaupungin kahden seuran väliltä oli Lahden Reipas.

- Lapsuuteni oli tosi mielekäs. Vanhemmat pyrkivät mahdollistamaan harrastukseni. Kesäisin kävin esimerkiksi muutamalla tennisleirillä Kisapuistossa. Ainoastaan moottoriurheilua ei tullut kokeiltua, Lagerblom muistelee.

Opintiensä Pekka suoritti kolmanteen luokkaan asti Myllypohjan koulussa. Perheen muutettua lähemmäs keskustaa, koulu vaihtui Kiveriön kouluun. Ala-asteen jälkeen Pekka hakeutui yläasteelle Salpausselän koulun liikuntapainotteiselle luokalle, josta hän myöhemmin jatkoi urheilulukioon.

Siinä missä vanhempi veli Lasse oli niin sanotusti kympin oppilas, Pekkaa kiinnosti enemmän muut asiat ja opintien alkutaipaleella se näkyi kokeiden arvosanoissa.

- En ollut mikään lukuhiiri. Koulun jälkeen reppu nurkkaan ja ulos pelailemaan. Siitä tulikin noottia sitten kolmannella tai neljännellä luokalla. Piti alkaa panostamaan, että pääsisi liikuntapainotteiselle luokalle. Kova ja raskas lukeminen tuotti tulosta ja sain käyrän nousemaan. Lukion päättötodistus oli lopulta 8,5 paikkeilla, Lagerblom jatkaa.

Lagerblom pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa 16-vuotiaaksi asti. Koitti aika, jolloin toinen lajeista piti aikataulullisista syistä (lue: jättimäisiksi kasvaneet silmäpussit) jättää pois repertuaarista ja panostaa täysillä toiseen.

- Kustannussyistä jalkapallo vei voiton, Lagerblom perustelee.

Tähän väliin hauska muisto lukioajoilta. Lukiossa Lagerblom pääsi tai joutui, miten sen vain haluaa nähdä, tarttumaan basson varteen.

- Meillä urheilulukion jalkapalloilijoilla oli musiikin kurssit tekemättä ja siellä oli sen verran monta futaria, että meille annettiin kaksi vaihtoehtoa; joko voidaan käydä normaalisti kurssit läpi tai esiinnytään abijuhlassa ja vedetään kolme biisiä.

Alataajuuksia bassolla päätyi näppäilemään myös muuan Petri Pasanen.

- Me saatiin valita mikä instrumentti haluttiin ja me oltiin "Peetun" kanssa molemmat basisteja. Bändin nimi oli "Jersey", en muista mistä se tuli, mutta se oli vanhempien kavereiden keksimä.

Jersey heitti historiansa ensimmäisen ja samalla viimeisen keikkansa vuoden 2000 abijuhlassa. Settilista kattoi kolme tiukkaa rallia.

- Esitettiin "Final Countdown", joku suomalaisittain erittäin tunnettu biisi "Levoton Tuhkimo ja Green Dayn "Brain Stew". Ihan hyvin se meni ja kunnon show laitettiin pystyyn, Lagerblom naureskelee jälkeenpäin.

Moni mieltää Lagerblomin täysin Lahden Reippaan kasvatiksi, mutta heitä on syytä muistuttaa kaupungin kilpailevassa jalkapalloseura FC Kuusysissä vietetystä vuodesta.

- Meillä oli aika paljon pelaajia Reippaassa ja minut oli laitettu kakkosjoukkueeseen. Minua ei tämä ratkaisu miellyttänyt. Lätkän puolelta oli monia kavereita, jotka pelasivat Kyykässä. Tiesin, että pääsen siellä pelaamaan kehittyneempien pelaajien kanssa kuin Reippaan kakkosjoukkueessa, ja siksi menin yhden vuoden sinne pelaamaan. Ripatin Anssi oli tutkaparini lätkässä ja hänen kanssa menimme lopulta FC Lahden edustukseen asti. Tulimme tosi hyvin toimeen ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Aina aikaisemmin olimme olleet vastakkain kentällä, niin oli kiva kokeilu päästä pelaamaan samalla puolella.

Paluu Reippaaseen tapahtui heti, kun viirupaidoissa tajuttiin hyvän päälle.

- Minulle luvattiin taas paikka ykkösjoukkueesta, niin se oli helppo valinta.

Kaksi vuotta vanhempi isoveli Lasse on monelle FC Lahden kannattajalle tuttu henkilö. FC Lahtea vuosina 2000 – 2005 ja FC Honkaa vuosina 2006 - 2007 Veikkausliigassa edustanut Lasse oli tärkeä esikuva pikkuveljelleen, joka pyrki imitoimaan isoveljeään kaikissa mahdollisissa asioissa.

- Toki alkuun olen kokeillut tehdä asiat omalla tavallani. Sitten olen huomannut, että veli tekee asiat paljon fiksummin ja nöyrtynyt, että on ehkä parempi tehdä tuolleen.

Luonnollisesti veljekset ottivat miehestä mittaa jatkuvasti ja Pekalle jäi yleensä häviäjän rooli.

- Kisailtiin tosi paljon. Hävisin ja vitutti suuresti. Mailat ja pallot lentelivät. Siinä mielessä se kasvatti omaa mielenvahvuutta ja tappion nielemistä, Lagerblom näkee.

Veljekset kuin ilvekset – no ei ihan niinkään.

- Lasse on kropaltaan ihan erilainen kuin minä. Olen lyhyt ja leveämpi, ja Lasse on hoikka ja pitkä. Kimmo Vapaamaa sanoi, että Lasse voisi olla 400 tai 800 metrin Suomen mestari yleisurheilussa. Lassen juoksutyyli ja kroppa oli kuin siihen tehty. Lasse on todella fiksu ja rauhallinen. Olen itse enemmän tunteella eläjä. Lasse on ollut minulle loistava esimerkki kaikilla elämän osa-alueilla, Lagerblom suitsuttaa syvän kunnioituksen ääni puheessaan.

Lasse kärsi osallaan paljon loukkaantumisista ja päätyi lopettamaan aktiiviuransa turhan varhaisessa vaiheessa.

- Hänellä alkoi se loukkaantumisten oravanpyörä, eikä oikeastaan päässyt siitä pois. Se raapaisi omaa sydäntäkin, että hän joutui laittamaan nappulat niin aikaisessa vaiheessa naulaan. Uskon, että hän olisi ollut Suomen parhaita toppareita kotimaisessa Veikkausliigassa, ellei tie olisi vienyt pidemmällekin, Lagerblom uskoo.

Sittemmin Lasse on kouluttautunut fysioterapeutiksi ja työskennellyt kuinkas muutenkaan, jalkapalloseurojen parissa.

Vuosi 2001 oli merkittävä, jos ei vielä käänteentekevä Pekka Lagerblomille. Sinä vuonna Lagerblom pääsi debytoimaan Jari Pyykölän valmentaman FC Lahden paidassa Veikkausliigakentillä.

- Olin muistaakseni joitain treenejä ollut vuotta aikaisemmin edustuksen kanssa, mutta pelasin pääasiassa Pallo-Lahdessa kolmosdivaria. 2001 oli oikeastaan ensimmäinen varsinainen vuoteni edustuksen kanssa, kun tein sopimuksen ja harjoittelu alkoi siellä. Ensimmäisellä kaudella taisin pelata seitsemän matsia, muutaman avauksessa ja oliko muutama penkiltä myös. Se oli sellaista nuoren pelaajan kokeilemista.

Kuvassa veljekset FC Lahden kausijulkaisusta 2001.

Kaudelle 2002 Lagerblom raivasi tiensä Lahden avauskokoonpanoon vahvasti sujuneen harjoituskauden ansiosta.

- Olin syksyllä mennyt inttiin. Tehtiin siellä paljon peruskuntoharjoituksia, niin mulla oli hyvät pohjat alla inttien marssien ja muitten myötä. Se kausi lähti tosi hyvin liikkeelle. Kroppa tuntui niin hyvältä ja nautin pelaamisesta. Se näkyi sitten kentällä. Meillä oli hyvät synergiat Jarkko Koskisen ja Tommi Kautosen kanssa, ne olivat siinä minun alapuolella ja minä sain pelata siinä ylempänä vapaammassa roolissa kuin villi varsa laitumella, Lagerblom jatkaa antaen tunnustusta FC Lahden seuralegendoiksi aateloiduille keskikentän niittokoneille.

Kausi 2003 oli jatkumoa edelliselle kaudelle. Lagerblom oli noussut nuorten maajoukkueympyröihin ensimmäistä kertaa paria vuotta aikaisemmin ja vuonna 2003 hän oli kotimaisten 21-vuotiaiden paras pelaaja. Kauden päätteeksi nuorta miestä vietiin huippuseurojen leireiltä toiselle (Charlton Athletic FC, Manchester City, FC Midtjylland).

Kaudet 2004 - 2006 – Saksan tuplamestari

Loppujen lopuksi Lagerblom päätyi siirtymään vapaana agenttina suuren saksalaisseuran, Werder Bremenin, riveihin.

- Vuoden 2003 lopulla Bremen lähetti kutsun testiin Pasi Rautiaisen suosittelujen perusteella. Siellä meni ensin viikko ja sitä jatkettiin muutamalla päivällä, jonka jälkeen tuli sopimustarjous. Kiinnostusta oli myös muista suomalaisista seuroista, mutta halusin lähteä kokeilemaan mahdollisuuksiani ulkomailla. En olisi uskonut, että siirryn Bundesliigan johtavaan seuraan. Rima nousi taas 20 senttimetriä ylemmäksi.

Hyppäys Veikkausliigasta Bundesliigan johtavaan seuraan oli iso. Ponnistusvoima kuitenkin riitti ja sopeutuminen Saksan maalle sujui hyvin.

- Omasta mielestäni se meni tosi hyvin. Muutto uuteen maahan ja kulttuuriin, se oli iso muutos. Saksaa käytettiin joukkuekielenä. Olin lukenut saksaa kaksi kurssia lukiossa, mutta tiesin vain perussanastoa. Minulle ja muutamalle muulle vähän käännettiin asioita. Edessäni oli hirveää kilpailua. Siellä oli Ranskan, Saksan ja Unkarin maajoukkuepelaajia kilpailemassa samasta paikasta. Nautin joka hetkestä, että pääsin haastamaan ja kehittymään jalkapalloilijana sekä ihmisenä. Oma elämänkatsomus laajeni niinä vuosina, kun tapasin eri kulttuurin edustajia.

Jalkapallon pelaajat olivat ja ovat Saksassa eri tavalla "tähtiä" kuin Suomessa. Kadulla naama tunnistetaan halusi sitä tai ei.

- Siellä kun käveli kadulla, niin kuuli huutoja ja "littipeukkua" tuli joka kadun kulmassa. Itselleni se oli uutta, mutta siihen tottui nopeasti. Olin normaali itseni. Hymyilin ja kirjoitin nimmarit, jos pyydettiin, Lagerblom kuittaa.

Vuosi 2004 oli jättipotti Werder Bremenille. Kauden päätteeksi palkintohyllyä komisti Bundesliigan mestaruuspytty ja Saksan Cupin pokaali. Kaudella 2005 seuraa odotti Mestareiden liigan ottelut ja joukkue vahvisti esimerkiksi keskikenttäosastoaan sellaisilla pelimiehillä kuin Torsten Frings ja Daniel Jensen.

Ilon aiheita toi se, että myös vanha bändikaveri Pasanen liittyi mukaan samaan orkesteriin mestaruusvuoden jälkeisenä kesänä siirryttyään Bremeniin hollantilaisesta Ajaxista. Pekalla oli ainakin jollain tasolla näppinsä pelissä.

- Olimme joukkueen kanssa Sveitsissä leirillä. Valmentaja ja urheilutoimenjohtaja kyselivät Peetusta. Heitin vaan pelkkää positiivista palautetta. Olemme Peetun kanssa kasvaneet samoilla kulmilla Ahtialassa. Meillä on ollut läheinen suhde, niin oli kiva saada Peetu sinne.

Lagerblom kävi lainalla vuoden 2005 keväällä FC Nürnbergissä, mutta palasi Bremenin halusta takaisin emoseuraan. Ilman agenttia tuolloin vaihtoehtojaan puntaroinut Lagerblom kokee jälkeenpäin ajateltuna tehneensä mahdollisesti virheliikkeen jäätyään Bremeniin vielä kaudeksi 2006, jolloin hän haki pelituntumaa Bremenin kakkosjoukkueesta asti.

- Se liike oli ehkä väärä, Lagerblom myöntää. Halusin ottaa haasteen vastaan ja päästä pelaamaan Bremenin tasoisessa joukkueessa. Uskoin, että kierrätystä tulee, kun ottelumäärä oli kova Mestareiden liigan pelien johdosta. Päävalmentaja Thomas Schaaf oli siihen aikaan sellainen, että hän halusi pitää ne kokeneemmat ensin kentällä. Nuorille annettiin jämäminuutteja silloin tällöin, jos oli pienempi seura vastassa. Toisaalta en itsekään ollut vielä valmis pelaaja, joten kaiken kaikkiaan olin kahden seinän välissä tuohon aikaan urastani. Mentaliteetti oli erilainen kuin nykyään, Lagerblom harmittelee.

Jälkikäteen ulkopuolisen silmin katsottuna Bremenin vuodet olivat Lagerblomin uran huippuvuosia ainakin, mitä tulee seurastatukseen. Noihin aikoihin Lagerblom kuului myös "kultaisen sukupolven" A-maajoukkuerinkiin.

- En tiedä oliko se huippuaikaa minulle. Olin niin nuori ja kilpailu oli kovempaa. Pelaaminen jäi liiankin vähälle. Jälkeenpäin olisin tehnyt toisia päätöksiä, jos olisi ollut avustaja siinä auttamassa miettimään, mikä olisi hyvä paikka kasvattaa pelaajaidentiteettiä. Aina on helppo jälkeenpäin sanoa näitä.

Bremenissä vietettyjä vuosia Lagerblom kuitenkin muistelee lämmöllä.

- Katson sitä ajanjaksoa tosi kiitollisena. Bremenissä tuli otettua ensimmäiset askeleet ammattilaisjalkapalloon. Se, että pääsi kokemaan ne voitot ja tittelit ovat toki aina hieno muisto. Mestareiden liigaa olin katsonut teeveestä, niin siinä joutui vähän nipistelemään itseä, kun olit paikan päällä kuuntelemassa hymniä.

Kiertolaisvuodet Saksassa ja kiertue Pohjoismaissa sekä Pohjois-Amerikassa - jalkapalloammattilaisuuden raadollisuus

Bremenistä Lagerblom siirtyi peliajan perässä kolmivuotisella sopimuksella 2.Bundesliigaseura 1. FC Kölniin kesällä 2006. Vähänpä tuolloin Lagerblom tiesi, mitä oli luvassa.

- Seura ja seuran henkilöstö tuntui haluavan minut sinne. Valmentaja oli seurannut pari vuotta minua. Ajattelin, että oli hyvä askel ottaa askel taaksepäin ja pelata paljon isossa roolissa. Pelasin paljon ja yhteensä 27 peliä taisi tulla.

Kölnissä Lagerblom sai pian huomata joutuneensa osaksi futissirkusta. Kaupungissa toimi kaksi isoa tabloid-lehteä, jotka kamppailivat valta-asemasta. Kölnin pelaajien tekemiset olivat suurennuslasin alla.

- Se oli pahempaa kuin Bremenissä. Koko ajan olit loopin alla, miten esiinnyt.

Myös seuran kannattajat elivät tunteella mukana. Välillä niin tunteella, että länsimaisen 2000-lukulaisen ihmisen korrekti käyttäytymiskoodisto sai väistyä tieltä.

- Seura oli ammattimainen, mutta ympärillä tapahtui paljon asioita. En välittänyt niistä, mutta se saattoi olla häiritsevää. Kerran, kun hävittiin, niin autoista oli revitty tuulilasin pyyhkijät ja sivulasit potkittu. Välillä fanit tulivat keskeyttämään treenit, kun he vaativat selitystä, miksi peli on mennyt huonosti, Lagerblom pyörittelee päätään.

Kaupunki ja seura olivat impulsiivisia. Kautta oli ehtinyt kulua kolme kuukautta ja Köln oli viidennellä sijalla. Päävalmentaja Hans-Peter Latour sai kengän kuvan persuksiinsa ja valmennusvastuun otti kantaakseen Kölnin oma poika Christoph Daum, joka saapui kotikonnuilleen turkkilaisesta Fenerbahçesta.

- Häntä tituleerattiin messiaaksi. Ensimmäisissä treeneissä oli 25 000 katsojaa. Voitte kuvitella minkälainen mediabuumi siitä tuli. Paineet alkoivat kasaantumaan ja meille tuli viisi uutta pelaajaa talvella.

Kolmen vuoden sopimuksesta huolimatta Lagerblom istui kesällä neuvottelemaan omasta asemastaan seurajohdon kanssa. Lagerblom oli kyllästynyt Bremenin vuosinaan lämmittämään penkkiä.

- Joukkueeseen oli taas kesällä tulossa uusia keskikenttäpelaajia. Minulle sanottiin, että voin jäädä. Sopimus oli hyvä rahallisesti, mutta en nauttinut siitä, jos en pelannut. Olin istunut penkillä jo tarpeeksi Bremenissä. Halusin pelata ja edetä pelaajana.

Lagerblom nosti kytkintä ja pakkasi tavaransa. Uusi osoite löytyi 70 kilometriä Kölnistä Hollantiin päin ja Lagerblom puki tällä kertaa Alemannia Aachenin pelipaidan yllensä, joka pelasi myös 2.Bundesliigaa.

- En tuntenut valmentajan valmennusfilosofiaa. Tiesin vain, että hän arvostaa minua ja haluaa minut sinne.

Vuoden 1990 maailmanmestari Guido Buchwaldin alaisuudessa ei ollut ainakaan tylsää sinä lyhyenä aikana, jonka hän sai toimia päävalmentajana.

- Hänenkin mieliala vaihtui päivän mukaan. Välillä oli hyvä päivä ja välillä tuli ruoskaa. Alku oli vaikea, eikä pelaajatkaan oikein tienneet, mitä hän haluaa.

Kahden kuukauden jälkeen Buchwald sai lähteä ja tilalle palkattiin urheilutoimenjohtajana tuohon aikaan toiminut Jörg Schmadtke.

Kausi 2007 oli Lagerblomin mukaan kaukana harmonisesta ja omankin roolin hakemissa meni aikaa. Kausi 2008 oli jo parempi ja Lagerblom sai vakiinnutettua pelipaikan avauskokoonpanosta. Aachen tarjosi Lagerblomille jatkosopimusta, mutta yhteisymmärrykseen ei päästy.

- Olin puolittanut palkkani Köln-sopimuksesta ja sitä haluttiin vielä pienentää. Sanoin, ettei tämä vastaa omaa tasoa. Neuvottelin eri seurojen kanssa ja FSV Frankfurt tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Lisäksi Bundesliigaseura Eintracht Frankfurt oli lähellä siinä ja ajattelin, että hyvät otteet saattaisivat auttaa pääsemään sinne.

Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin Strömsössä. Jo kolmansissa harjoituksissa polvesta venähti sisäside. Toipumisessa meni noin kolme kuukautta. Sen jälkeen Lagerblom pelasi kaksi peliä, jonka jälkeen oli takareiden vuoro irtisanoa itsensä.

Loppujen lopuksi pelejä ehti kertyä kaiken kaikkiaan vain 13. Lagerblomilla oli 1+1-mallinen sopimus.

- Seura ei sitä halunnut uusia, mikä oli ymmärrettävää. Kesä meni odotellessa, mitä agentit saa aikaan.

Saksassa oli vierähtänyt jo puolivuosikymmentä ja Lagerblom olisi halunnut nähdä maailmaa pelaamalla jossain muussa maassa. Se(kään) ei ollut niin yksinkertaista.

- Tavallaan kontaktit eivät olleet niin vahvoja ulkomaille kuin olisi halunnut. Aina tuli Saksasta kyselyjä, jossa olin vähän saanut jo nimeä alle.

Lopulta Lagerblom päätyi VfB Stuttgartin kakkosjoukkueeseen, joka pelasi 3. Bundesliigaa.

- Minulla oli ammattilaissopimus, niin että pystyin liikkumaan 1. ja 2. joukkueen välillä. Alkukausi alkoi hyvin, treenasin sekä ykkösjoukkueessa että kakkosjoukkueessa. Ykkösjoukkueen kausi ei lähtenyt hyvin käyntiin ja valmentaja sai potkut. Minun harjoittelu vaikeutui ykkösjoukkueen kanssa, kun uusi valmentaja halusi työrauhan. Pelasin 30 peliä sinä kautena ja omat pelit sujuivat hyvin. Hissiliike ylöspäin oli kuitenkin tukossa minusta riippumattomista syistä.

Huolimatta siitä, että Lagerblom oli ollut isossa roolissa menneellä kaudella, ei seura nähnyt Lagerblomille roolia.

- Seura halusi sen vuoden jälkeen panostaa nuoriin. He oli tehneet jo kahden vanhemman kanssa sopimuksen. He sanoivat, että budjettia joudutaan pienentämään ja näyttivät ovea.

Lagerblom oli tippunut pikkuhiljaa Bundesliigasta porras kerrallaan alemmille sarjatasoille. Lagerblom oli pelannut Bremenin jälkeen 2. ja 3. kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla. Sitten kuvioihin ilmaantui energiajuomajätti Red Bullin omistama RB Leipzig, joka pelasi 4. korkeimmalla sarjatasolla.

Tässä välissä pitää lukijoita muistuttaa, että Saksa on yksi jalkapalloilun mahtimaista ja taso alemmassakin sarjoissa on kovempi, mitä Suomessa luullaan. Silti ajautuminen 4. korkeimmalle sarjatasolle mietitytti. Seuran tulevaisuudenvisiot saivat kuitenkin Lagerblomin vakuuttumaan ja tarttumaan haasteeseen.

- Itseäni ei nelostaso aluksi houkuttanut ja mietin sitä tosi pitkään. Se haaste tuntui kuitenkin silloin hyvältä, että nostetaan seuraa vuosittain ylöspäin.

Red Bullin omistaja Dietrich Mateschitz ei turhaa peitellyt tavoitteitaan.

- Me käytiin tapaamassa Red Bullin omistajaa Itävallan leirillä. Muistan sen ikuisesti, kun hän sanoi, että hän haluaa Bundesliigaan ja Mestareiden liigaan. Jos hänellä menee siihen kymmenen vuotta ja hän joutuu ostamaan joka vuosi uuden joukkueen, niin hän tekee sen. Sen huomasi aika nopeasti, että jos tulokset eivät tyydyttäneet, niin valmentajat vaihtuivat ja uusia pelaajia tuli.

Lagerblomin alkukautta häiritsi kiusallinen jalkapohjavaiva, joka aiheutui osin vääränlaisista pelikengistä. Loukkaantumisen vuoksi Lagerblom jäi pieneen rooliin kuntouduttuaan takaisin pelikuntoon.

- Minulla oli tulehtunut jalkapohjan jänne Adidaksen kenkien takia. Pelasin alkukauden kipujen kanssa, mutta ne pahenivat vain. Lokakuussa oli pakko jäädä pois, kun en enää pystynyt juoksemaan. Halusin pelata Mizunon kengillä, joilla olin aiemmin pelannut, mutta en saanut seuran Adidas-sponsoridiilin takia. Maalailin sitten Mizunon kenkiä valkoiseksi ja niihin raitoja, jotta pystyin pelaamaan.

Joulun jälkeen Lagerblom oli palannut pelikuntoon, mutta peliaikaa ei ollut enää tarjolla.

Tänä päivänä Bundesliigassa pelaava RB Leipzigin kausi 2011 päättyi karvaaseen pettymykseen, kun nousu sarjaporrasta ylemmäs jäi kiinni parista pisteestä. Seura teki ratkaisunsa ja vaihtoi valmentajaa – se ei tiennyt hyvää Lagerblomin kannalta.

- Uusi valmentaja ilmoitti aika nopeasti, että haluaa toimia nuorten pelaajien kanssa ja viidelle vanhimmalle, joihin kuuluin, näytettiin ovea. En tiedä oliko jotain naamaani vastaan tai minun pelityyliä, kertoi vain, ettei ole tarvetta. Kausi oli jo melkein alussa ja tuntui, että jengit ovat jo täynnä. Jäin vähän tyhjän päälle siinä.

Seuraa ei tällä kertaa löytynytkään ja 2012 kesän jälkeen Lagerblom piti kuntoa yllä omatoimisesti.

- Asuin Kölnissä ja kävin vanhoissa seuroissani pitämässä kuntoa yllä. Tiet agenttini kanssa erosivat myös tuolloin, joten olin omien kontaktieni varassa uuden seuran etsinnässä.

Aika oli kypsä ja paluu kotimaahan tapahtui kaudeksi 2013. Moni saattoi yllättyä, kun seuraksi valikoitui Ahvenanmaan ylpeys IFK Mariehamn, eikä FC Lahti, josta Lagerblom oli maailmalle lähtenyt.

- Me juteltiin Tommi Kautosen (FC Lahden päävalmentaja 2011-2013) kanssa 2012 syksyllä. Hän kyseli, että onko kiinnostusta palata Lahteen. Neuvottelin muutaman seuran kanssa Saksan päässä. Sanoin, että katson nämä ensin. Ollessani yhteydessä uudestaan niin mahdollisuus Lahdesta oli mennyt, en tiedä mistä syystä. Yhden ystävän kautta sain IFK Mariehamnin päävalmentaja Pekka Lyyskin numeron ja olin häneen suoraan yhteydessä. Kävin IFK:n testillä ja he kiinnostuivat saman tien. Itselleni oli selvää, että se oli hyvä paikka löytää oma identiteetti takaisin ja pelata hyvä kausi.

Joukkueen ja Lagerblomin oma kausi sujui myötätuulessa, kunnes elokuussa Suomen Cupin vierasottelussa RoPSia vastaan polvi vääntyi.

- Polven sisäside meni taas ja loppukausi meni katsomossa.

Maarianhaminassa vietetty kausi oli loppukauden loukkaantumisesta huolimatta varsin onnistunut. Mariehamn olisi luonnollisesti halunnut pitää kiinni johtavasta keskikenttäpelaajasta, mutta Lagerblomin veri veti muualle.

Uudeksi seuraksi valikoitui Norjan kakkostasolla pelannut Ham Kam, joka oli lähdössä seuraavaan kauteen isoin nousutavoittein. Lagerblom oli joutunut aiemmin urallaan epäonnekkaisiin tilanteisiin ja niin kävi nytkin.

- Kolmen vuoden sopimus oli tehty ja kaksi kuukautta sen jälkeen valmentaja sanoi, että hänellä on burn out ja hän lopettaa. Sitten seura sanoi, että rahat ovat lopussa ja tulee olemaan maksuvaikeuksia. Kesällä ilmoitettiin, että joko palkasta vähennetään puolet kauden loppuun mennessä tai saa etsiä uuden seuran.

Epäonnistuneen Ham Kam visiitin jälkeen Lagerblom päätyi ruotsalaisen agenttinsa kautta Ruotsiin Ånge IF:ään kolmen kuukauden pätkäpestillä.

- Suomessa ei ollut oikein paikkaa. Kävin juttelemassa IFK:n kanssa. Heillä oli rosteri täynnä ja tiukka budjetti, niin ei ollut varaa. Olisi voinut odottaa vielä, vaikka toki halusin pelaamaan. Siinä tein vähän hätäisen päätöksen. Sen kokemuksen voisi unohtaa.

Loppuvuodesta Lagerblom lensi rapakon taakse New York Cosmosin testiin viikon ajaksi. Kaikki meni hyvin ja sopimus oli allekirjoituksia vaille valmis. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, eikä puumerkkejä kirjailtu papereihin koskaan.

- He tarjosivat sopimusta, mutta minulla oli tullut Ruotsissa yksi virallinen ottelu päivää jenkkien siirtopäivän jälkeisenä päivänä, joka esti sen siirron. Istuin New Yorkissa ja mietin että "jes, nyt tulee sopimus". Seuraavana päivänä huomaatkin, ettei sopimusta tule yhden matsin takia. Kauden jälkeen kävin GIF Sundsvallin testissä ja hekin osoittivat kiinnostustaan.

Kului viikko ja toinenkin, mutta mitään ei kuulunut. Lagerblom kyseli Sundsvallilta, että mikä on homman nimi. Lagerblomin omaisuus oli Pohjois-Ruotsissa varastossa säilytyksessä. Varaston omistaja soitteli Lagerblomille, että tavarat pitäisi saada pois.

- Vastausta ei kuulunut. Ajettiin erään rekkakortillisen ystäväni kanssa Ruotsiin ja tuotiin omakotitalollinen tavaraa Suomeen.

Takana oli hektisiä vuosia ja Lagerblom halusi hetkeksi rauhoittua. Oli aika palata kotiin ja kaudeksi 2015 Lagerblom puki tutun mustan pelipaidan ylleen.

- "Toke" (Toni Korkeakunnas, FC Lahden päävalmentaja 2014-2018) halusi minut silloin Lahteen. Juteltiin ja sain heti hyvän kuvan. Halusin itsekin pysyvyyttä ja rauhaa.

Kautta 2015 varten Lahti oli tehnyt isoja satsauksia europelejä silmällä pitäen. Kausi päättyi viidenteen sijaan ja Eurooppa Liigan karsinnoissa ensimmäisellä kierroksella karsiutumiseen IF Elfsborgia vastaan. Se oli pettymys seuran odotuksiin nähden ja myös henkilökohtaisella tasolla Lagerblom oli tyytymätön.

- Pelasin tulehtuneella akillesjänteellä ja hirveiden kipujen kanssa koko kauden. Kivuttomaan suoritukseen en päässyt koskaan. Se oli tuskallinen vuosi, vaikka pelasinkin parikymmentä matsia. En saanut irti sitä, mitä itseltäni halusin ja odotin.

Kauden lopussa mediassa kirjoitettiin Lagerblomin ja Korkeakunnaksen huonoista väleistä. Korkeakunnas ehti jo pari vuotta sitten FC Lahden nettisivuille kirjoitetussa henkilökuvassaan moiset väitteet kumota. Saman tekee nyt Lagerblom.

- Mediassa oli kirjoitettu, että minulla, "Tokella" ja "Peetulla" on sukset ristissä. Rupesin nauramaan, kun luin sen uutisen. Ei minulla ollut koskaan sellaista fiilistä tai koskaan pahaa sanottava "Tokesta".

Lahdessa vietetyn yhden kauden jälkeen siirto Yhdysvaltoihin tuli jälleen ajankohtaiseksi. Tällä kertaa mitään yllättäviä esteitä ei tullut ja kaudeksi 2016 Lagerblom siirtyi Jacksonville Armadan paitaan, joka pelasi NASL:ssa.

- Se oli uusi seura. Siellä oli varakas omistaja taustalla ja he halusivat panostaa.

Paperityöt valmistuivat helmikuun puolessa välissä ja Lagerblom muutti rapakon taakse. Lagerblomista tehtiin joukkueen kapteeni, mikä kieli arvostuksesta kokenutta suomalaispelaajaa kohtaan. Kuukauden ajan Lagerblom ehti pelata ennen kuin taivas synkkeni. Pohjelihaksesta repesi akillesjänne ja siitä seurasi viiden kuukauden tauko.

- Minulla oli 1+1-vuotinen sopimus ja siinä rupesi aistimaan, että tästä tulee vaikea vuosi. Toinen pohjelihas oli kuin T-bone ja toinen kuin muikkufile, kaikki se lihasmassa ja volyymi lähti. Vaikka päivittäin yritinkin itseäni kuntouttaa, niin ei se ollut sama kroppa millä oli mennyt sinne.

Vähemmän yllättäen joukkueen päävalmentaja vaihtui ja Lagerblomille ilmoitettiin, ettei sopimusta jatketa.

Seuraavaksi Lagerblom päätyi testijakson päätteeksi Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli Superettanissa pelanneen Åtvidabergs FF:an riveihin. Nuoren joukkueen kausi oli mollivoittoinen ja kausi päättyi putoamiseen. Matka jatkui jälleen kerran kohti seuraavaa osoitetta, sillä lopettamaan mies ei vielä ollut valmis.

FC Lahtea valmensi edelleen Korkeakunnas, joka olisi halunnut Lagerblomin joukkueeseensa. Seurajohto näytti kuitenkin tälle punaista valoa. Lagerblom päätyi harjoittelemaan ja pelailemaan kolmosdivisioonaseura SexyPöxyjen riveihin, kunnes Ykkösessä pelanneessa Hakassa vapautui yllättäen Lagerblomin mentävä aukko.

- Haka kiinnostui kesällä, kun Rantasen Jaakko joutui lopettamaan uransa ja heille avautui paikka. Pelasin siellä kauden loppuun.

Haka-pestin jälkeen Lagerblom palasi toistamiseen kotimaisemiin pelaajavalmentajan rooliin. Jo aiemmin Lagerblom oli ottanut FC Lahden A-junioreiden päävalmentajan roolin hoitaakseen.

Kulunut kausi on edennyt loppusuoralle. Alkusarjat on pelattu ja jaot mestaruus- ja haastajasarjaan on tehty. Lahden kohtaloksi jäi niukasti jäädä haastajasarjaan, josta kuitenkin on vielä mahdollisuus saavuttaa playoff-otteluiden kautta europaikka ensi kaudelle. Pelit haastajasarjassa käynnistyivät komeasti 3-0-kotivoitolla RoPS:a vastaan ja 2-1 vierasvoitolla VPS:sta.

Lagerblomin oma kausi on ollut rikkonainen ja pelejä on kertynyt vyölle vähemmän kuin toiveissa oli.

- Henkilökohtaisesti ei ole todellakaan mennyt niin kuin olisi halunnut. Pienet vammat ovat pitäneet pois kentiltä liiankin paljon ja se ärsyttää minua. Haluaisin pelata jokaisessa pelissä. Mielestäni minusta on ollut apua kentällä ja olen pystynyt omalla tavallani tuomaan rauhallisuutta ja eloa pelaamiseemme, kun olen pelannut, kymmenessä ottelussa tällä kaudella esiintynyt Lagerblom sanoo. Joukkueen pelaaminen on ollut vuoristorataa. On ollut niitä hyviä juttuja, mutta sitten niitä huonompiakin. Ehkä sellainen tasainen nousujohteisuus on puuttunut meiltä.

Vielä emme tiedä päättyykö Lahden kausi duuri- vai mollisointuun, joten jätetään kauden syvällisempi analysointi myöhempään kertaan.

Ajatuksia sieltä ja täältä

Let´s fase it. Lagerblomin henkilökohtaista Instagram-tiliä seuraavat ovat varmasti sitä mieltä, että hänen fysiikkansa on rautainen. Vatsalihaksilla voisi hioa timantteja. Miehen keuhkot ovat väkisinkin yhtä suuret kuin suomenhevosella, sillä jos Lagerblomille olisi maksettu uran aikana palkka kilometrikorvausten perusteella – olisi hän juossut edustamansa seurat vararikkoon.

Pointti tuli varmasti selväksi, joten asiaan. Tiukasta kondiksesta huolimatta loukkaantumiset ovat yksi iso asia, mikä on pakko nostaa esille Lagerblomin uraa peratessa. Lagerblomin urallaan kärsimät vammat ovat pitäneet miehen sivussa pelikentiltä moneen otteeseen ja se on aiheuttanut harmaita hiuksia edustamiensa seurojen faneille, valmentajille ja luonnollisesti miehelle itselleen. Ei ole yllätys, että Lagerblom on itse käyttänyt paljon aikaa tämän asian miettimiseen ja yrittänyt sitä ratkaista. Isoveli Lassekin joutui oman pelaajauransa lopettamaan ennen aikojaan loukkaantumisten vuoksi.

- Olemme veljeni kanssa jutelleet, että onko se syy meidän geeneissä tai pelityyleissä, vai onko se siinä, että halutaan panostaa siihen ammattiin niin paljon, että ollaan seuraavan päivänä niin hyvässä tikissä kuin voi olla ja onko se sitten mennyt jollain tavalla yli, Lagerblom pohdiskelee.

Joskus syy on löytynyt puhtaasti omasta kropasta, jossa on ollut lihasten epäsymmetriaa tai siitä, että harjoituksiin tai peleihin on tullut palattua liian aikaisin.

- Mistä ne loukkaantumiset pohjimmiltaan ovat johtuneet, niin vaikea sanoa.

Loukkaantumisten lisäksi Lagerblomin uran kehittymistä ovat jarruttaneet henkilövaihdokset tai seuran linjausten muuttumiset. Lagerblom on huomannut useasti olleensa väärässä paikassa väärään aikaan, kuten tässäkin jutussa on tullut useasti ilmi.

- Olen uskonut ja luottanut seurahenkilöiden sanaan liiankin vahvasti. Sitten olen huomannut, ettei ne ole pitäneet paikkaansa.

Olkoonkin, että uran varrella on mies ottanut fyysisiä ja henkisiä kolhuja vastaan kahdenkin miehen edestä, niin katkera Lagerblom ei ole. Ura on antanut Lagerblomille paljon ja hän on siitä kiitollinen.

- Olen pystynyt tutustumaan jalkapalloon eri näkökulmista, eri pelityyleihin ja erilaisiin johtamismalleihin. On se kasvattanut itseäni pelaajana ja omaa filosofiaa sekä identiteettiä avarakatseisemmaksi. Voin sanoa, että se on aika iso lahja saada tehdä tätä ammattia. On monta miljoonaa ihmistä, jotka eivät siihen asti yllä, Lagerblom muistuttaa.

Niin sanottua lahjakkuutta on haastava määritellä. Mitä se on ja mistä sen tunnistaa? Missä asioissa voi olla lahjakas? Onko lahjakkuus synnynnäistä vai ansaitaanko se? Mikäli Lagerblom oli jossain lahjakas, niin hän oli sitä korvien välistä.

- Anssi Ripatti oli molempijalkainen ja peliäly aivan huikea. Hän oli valovuosia minua edellä, kun oltiin 13-14-vuotiaita. Itse pystyin potkaisemaan vasemmalla muutaman metrin eteenpäin ja hän veti vasemmalla jalalla pitkiä kaarisyöttöjä. Ihailin, että tuosta tulee hyvä pelaaja.

Peräänantamattomuus ja sinnikkyys alkoi myöhemmin kantaa hedelmää. Ilmaiseksi mikään ei tullut.

- Muutama parisuhdekin meni siinä, kun sanoin, että pitää panostaa jalkapalloon.

Lagerblomin otteita katsoessa yhtenä vahvuutena voi nostaa esiin kyvyn ulosmitata omasta osaamisestaan isot tehot irti, kun pelataan pisteistä. Sekin kertoo henkisestä lahjakkuudesta.

Nyt kun Lagerblom on päässyt valmentamiseen makuun, niin heitetäänpä pähkinä purtavaksi. Voiko tuollaista taitoa tai oikeastaan asennetta opettaa? Vai tuleeko se äidin maidosta?

- Uskon, että sen pystyy opettamaan, mutta se on paljon kiinni persoonasta haluaako sen imeä itseensä ja ottaa sen tosissaan. Kuinka pitkälle pelaajat haluavat itseänsä testata ja mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle? Se on omasta tahtotilasta kiinni, kuinka paljon haluat satsata siihen omaan kehittymiseen. Päivän päätteeksihän sen sitten mittaat, kun katsot itseäsi peilistä, että oletko tyytyväinen siihen, mitä olet päivän aikana tehnyt. Sanat eivät merkitse mitään, jos itsellä ei ole sitä intohimoa tehdä sitä. Itselleni se on tullut kasvatuksen kautta. Mutsi on ollut tiukka siitä, että asiat pitää hoitaa kunnolla. Olin hyvin laiska alkuun, mutta pari luunappia ohjasti oikealle polulle. Olin tosi villi ja menevä tyyppi. Tein vähän kaikenlaisia juttuja ja ehkä arvet kertovat siitä. Löysin kultaisen keskitien. Sieltä löytyi into panostaa urheiluun ja löytyi hauskuus.

Lagerblom nousi A-maajoukkuerinkiin Bremenin vuosinaan, kun maajoukkueessa pelasi "kultainen sukupolvi". Debyyttinsä maajoukkueessa hän teki Houstonissa pelatussa ottelussa Hondurasia vastaan. Lagerblomin kuuluessa suomalaisten jalkapallonpelaajien absoluuttiseen kermaan valmentajina nähtiin Antti Muurinen, Jyrki Heliskoski ja Roy Hodgson. Kaiken kaikkiaan pelejä maajoukkueessa kertyi 12.

- Olihan se ihan huikeata päästä samaan aikaan kentällä Jari Litmasen, Sami Hyypiän, Teemu Tainion ja Mikael Forssellin kanssa, joita olit aiemmin katsonut teeveestä. Sen aikaa mitä sai nauttia peleistä, niin oli tosi mahtavaa. Pikkupoikana unelmoin, että pääsisin pelaamaan täydellä Olympiastadionilla.

Unelma toteutui. Loukkaantumisten ja hyvin vahvan kilpailun vuoksi pelejä ei enempää kuitenkaan kertynyt.

- Meilläkin oli hyvin vahva keskikenttä silloin. Tainio, Mika Väyrynen, Litmanen, Alexei Eremenko jr, Aki Riihilahti ja Markus Heikkinen, jotka kaikki pelasivat huippuseuroissa.


Lagerblom on päässyt läheltä näkemään hyvin erilasia valmentajia. Kuka valmentaja on vaikuttanut sinun uraasi eniten?

- Kaikilta olen pyrkinyt ottamaan oppeja, mutta eniten on ehkä vaikuttanut Thomas Schaaf Bremenin ajoilta. Tunsin itseni tosi tervetulleeksi tullessani uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Se, että pääsi ryhmään niin hyvin mukaan oli myös varmaan hänen kädenjälkeään. Hän tiesi mitä teki valmentajana. Se harjoittelu ja peliympäristö oli niin mielekäs, että siinä halusikin sitten kehittyä.

Entä ketkä kanssapelaajat?

- Itselle varmaan läheisin on ollut oma veli. Lassen kanssa pelattiin ensimmäisiä liigapelejä. Yksi matsi missä molemmat tehtiin maalit oli aika unohtumaton, se oli KuPS:a vastaan vieraissa. Oman idolini Litmasen kanssa sain muutamat maaottelut pelata yhdessä. Pääsin näkemään läheltä sitä hänen toimintaa, niin olihan se vaikuttavaa. Sitten pitää mainita Johan Micoud, Bremenin 10-numero. Hänen pelaaminen näytti niin helpolta ja se oli silti niin tehokasta. Samoin Miroslav Klose, joka tuli Bremeniin toisena vuotenani. Uskomaton urheilija, mutta myös persoona ja henkilönä esimerkillinen. Hyvä mittapuu itselleni, vaikkei samaa pelipaikkaa pelattukaan.

Kotimaista Veikkausliigaa Lagerblom on pelannut 2000-luvun alkupuolella ja nyt 2010-luvun loppupuolella. Lagerblom kokee, että muutosta on tapahtunut – niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan.

- Pelaajat ovat ehkä vähän taitavampia pallonkäsittelijöinä. Silloin kuin itse aloitin, niin perustaito, syöttötaito, pelinlukeminen ja kovuus olivat paremmalla tasolla. Vauhti on pysynyt aika samanlaisena. Silloin mentiin mieheen enemmän. Nyt ei taklatakaan niin paljoa kuin silloin. Meilläkin oli Kautonen ja Koskinen joukkueessa, niin tuli aika paljon otettua kolhuja treeneissäkin.

Lahdessa syntyneenä ja kasvaneena, kaupungilla on Lagerblomin sydämessä aina paikka. Kisapuistossa ja Suurhallissa vietettyjen lukuisten tuntien ansiosta Lagerblomista hioutui kansainvälisen tason pelaaja.

- Lahti on ollut minulle oiva kasvualusta. Ei liian pieni, muttei liian suurikaan. Luonto lähellä heti keskustassa. Vaikka asuinkin kaupungin laidalla nuoruusvuosina, niin pääsin helposti harrastamaan.

Teini-ikäisenä Lahti alkoi tuntua liian pieneltä paikalta ja kaipuu maailman humuun kyti nuoren miehen sisällä.

- Tuli tunne, että tämä on nähty ja halusin nähdä maailmaa, joko sitten opiskelijana tai jalkapalloilijana.

Lahtelaisten rakkaus ja ylpeys omaa kaupunkia kohtaan paistaa monen puheissa. Mastojen juurella elävistä ihmisistä, lahtelaisista, tuntuu ihmisillä ympäri Suomea olevan jonkinlainen mielipide tai ennakkoluulo.

- Näen sen kahdenlaisten lasien läpi. On sellaista ronskia suorapuheisuutta ja sitä, että lahtelainen on hyvin omanlainen tyyppi. Jotenkin tuntuu, että jengi katsoo lahtelaisia omanlaisena ryhmänä. On karjalaisia ja on lappalaisia, mutta myös lahtelaisissakin on jotain omanlaista särmää. Sitten myös tuntuu, että sama pyörä pyörii täällä vähän hitaammin kuin muualla. Haluaisin nähdä Lahden kehittyvän nopeammin ja että täällä panostettaisiin myös asukkaiden hyvinvointiin. Meillä on upea luonto, mutta se on oikeastaan ainut mitä on. Esimerkiksi yksi kylpylä olisi kiva, uimahallit ei oikein aja samaa asiaa. Jos vertaa Helsinkiin, Tampereeseen tai Turkuun, niin Lahti tulee siinä vähän jälkijunassa.

Jotain Lahden vesijohtoveteen on taidettu lisätä.

- Lahtelaisuus kaiken kaikkiaan on itselle kunnia-asia, kun seuraa sitä miten paljon tunnettuja ihmisiä tulee Lahdesta ja kuulua siihen joukkoon. Aika merkittäviä uria tehty eri aloilla, että on tässä kaupungissa jotain sellaista, mistä voi olla ylpeä.


Edessä loistava tulevaisuus - mihin monilahjakkaan miehen tie vie?

Kuten tämän jutussa kävikin jo ilmi, Lagerblom aikoo lopettaa pelaajauransa tähän kauteen ja jatkaa kohti uudenlaisia seikkailuita.

- Olen pohtinut sitä aika paljon. Pyrin siirtymään toisiin askareisiin ja antaa muiden jatkaa tästä. Tämä kausi on ollut aika pettymys itselleni, vaikka olen päässytkin pelaamaan. Tuli matkan varrella ajatuksia siitä, että aikansa kutakin, parikymmentä vuotta on kuitenkin jo tullut tehtyä päätoimisesti. Se on aika pitkä aika tälle keholle. Haluan "ending with a high note". Se, että sai mahdollisuuden pelata vielä tämän kauden täällä, niin se oli iso juttu itselle. Siinä mielessä nyt on kiva laittaa kengät naulaan ja siirtyä muiden haasteiden pariin, Lagerblom perustelee päätöstään. Elämä menee eteenpäin ja haluan myös sitä tavallista arkea. Nyt on menty lajin ehdoilla seitsemänä päivänä viikossa viime vuodet.

Jos on pelannut ammatikseen yli puolet elämästään, niin uran viimeinen ottelu, johon kaikki se kulminoituu, on pakostikin tunnetasolla käsittämätön hetki.

- Olen nähnytkin jo alitajunnassa jo mielikuvia siitä. Mielikuvat voivat olla erilaisia kuin todellisuus silloin. Yksi aikakausi tulee päätökseen. On se tunne varmaan sillä hetkellä haikea. Niin pitkää olen ollut tässä ympäristössä ja rakastan tätä pukukoppielämää. Kaikki se mikä jalkapallon ympäristöön liittyy, niin jossain määrin jää vähemmälle. On ollut niin törkeän siistiä laittaa kengät jalkaan ja mennä treenaamaan.

Elämänkumppanin löytyminen rinnalle on ollut yksi tekijä, joka on laittanut miettimään ja puntaroimaan asioita.

- Olen löytänyt sen oikean puolison rinnalle ja haluaisin perustaa perhettä, niin tuntuu että tällaiset asiat painavat myös.

Lagerblomin parempi puolisko on urheilu- ja kuntovalmentaja ja naisten Suomen rugbymaajoukkueen pelaaja Oona Tolppanen. Rakastavaiset tapasivat koulun penkillä reilu vuosi sitten.

- Tehtiin viime syksynä muutamia ryhmätöitä ja sitä kautta tutustuttiin lähemmin. Huomattiin, että molemmilla on hyvin samanlainen ajatusmaailma ja urheilutausta. Tuntui, että ihan kuin oltaisiin tunnettu pidempäänkin.

Ikäeroa kaksikolla on 11 vuotta, mutta sitä ei arjessa huomaa.

- En Oonaa tuntenut aikaisemmin, enkä hänen taustaansa. 11 vuotta ikäeroa tuntui aluksi aika paljolta. Oonakin ollut yrittäjänä viisi vuotta, niin hänkin joutunut kasvamaan ihmisenä nopeasti. Meillä on todella hauskaa. Urheilu on ollut molemmille elämäntapa jo vuosia, niin on ollut helppo ymmärtää toisen ajatusmaailmaa, harjoittelua ja mitä kaikkea se vaatii.

Lagerblom on käynyt B-valmennuskurssin ja valmentanut FC Lahden A-junioreita nyt vuoden ajan. Aikooko Lagerblom jatkaa lajin parissa valmentajan roolissa pelaajauran päätyttyä, on kuitenkin asia erikseen.

- En ole varma vielä. Valmentaminen on yksi mahdollisuus. Minulla on erilaisia juttuja, mitä haluan kokeilla. Valmentamistakin voi olla monessa eri muodossa – onko se joukkue vai yksilövalmentamista. Pelaaminen eroaa hyvin paljon valmentamisesta. Se kehittyminen valmentajaksi ottaa aikansa ja muokkaantuu matkan varrella.

Muita vaihtoehtojakin riittää. Tyylikkääksi pukeutujaksi tiedetty Lagerblom on käynyt Helsinki Design Schoolin ja muotimaailman asiat kiinnostavat.

- Huomasin Saksan vuosina, että minua alkoi kiinnostamaan tyylilliset asiat ja miten tuot itseäsi esille. Siellä olit kuitenkin niin paljon enemmän tapetilla kuin täällä.

Lagerblom katseli eri kouluvaihtoehtoja olleessaan ulkomailla, mutta peliuran ja opiskelun yhdistäminen ei tuolloin onnistunut. Palattuaan Suomeen 2013 se kuitenkin mahdollistui.

- Siellä oppi paljon. En ollut koskaan ollut mikään erityisen hyvä piirtäjä, mutta koulun aikana aloin piirtelemään ja skitsailemaan. Teen sitä edelleen ja se on myös terapeuttinen keino itselle. On kiva ottaa kynä käteen ja antaa mielen viedä.

Lagerblomia kiinnostaa eritoten urheilu- ja miesten vaatteet. Muotimaailman guruksi hän ei ihan hetkeen aio, sillä se vaatisi ajan hermolla jatkuvasti olemista.

- Pyrin keräämään ideoita ja tietoja, minkälaista materiaalia käytetään. Ekofriendly-vaatetus on mielestäni hyvä asia, mihin itsekin haluaisi ehkä suuntautua. Se vaatisi aika paljon ajallista panostusta ja enemmän seurantaa sekä markkinoiden sisällä olemista. Asia ei ole tällä hetkellä niin ajankohtainen, mutta edelleen korvan takana.

Vuosi sitten Lagerblom aloitti urheilujournalismin koulutuksen Haaga-Heliassa, jossa tapasi siis nykyisen puolisonsakin. Kiinnostus urheilujournalismia kohtaan lähti myös Saksasta.

- Meillä oli Kölnissä Skyn reportteri seuran mediapäällikkönä. Hänen kautta näin sitä lähempää. Vuosi vuodelta se tuntui kiinnostavammalta. Kun tänne palasi niin palaset loksahtivat paikoilleen ja tuli mahdollisuus työn ohella opiskeluun.

Lagerblom on ehtinyt tehdä jo tv:n puolella kommentaattorin töitä.

- Kun meni kouluun, niin olikin heti saman tien niissä duuneissa. Se oli tosi mielekästä. Tuli teoriaa ja käytäntöä journalismista. Viime vuosi oli tosi makea. Mediapuoli olisi sellainen, mitä haluaisin tehdä.

Turha luulla, että Lagerblomille riittää tulevaisuudessa vain jalkapallokommentaattorin pestit.

- Haluaisin tehdä töitä urheilun parissa, muttei vain jalkapallon. Haluaisin laajentaa repertuaaria juontopuolelle, jos mahdollista.

Psykologiasta pitävä Lagerblom tykkää paneutua ihmisen mieleen ja sen vahvistamiseen.

- Eri aloilla toimii paljon huippuosaajia ja esimerkkejä myös meille urheilijoille sekä muillekin. Esimerkiksi miten voisimme kanavoida ja hyödyntää omia henkisiä ominaisuuksiamme paremmin päivittäin ja saada itsestämme enemmän irti arjen haasteissa, Lagerblom sanoo.

Huh-huh. Lagerblom ei siis tosiaankaan aio jäädä viettämään leppoisia jalkapalloammattilaisen eläkepäiviä ja lepäämään laakereillaan. Onkin mielenkiintoista seurata, missä kaikkialla Lahden omaa poikaa tullaan tulevaisuudessa näkemään.

Kaikille nykyisille ja aikaisemmille joukkuetovereille sekä uran aikana kertyneille tutuille Lagerblom lähettää vielä terveiset.

- Toivottavasti minut muistetaan ennemmin hyvänä ihmisenä kuin jalkapalloilullisista meriiteistä. Olen pyrkinyt olemaan sydämellinen ja hyvä joukkuetoveri. Toki olen vaatinut itseltäni ja muilta kanssapelaajilta paljon, kyllä ne varmaan senkin muistaa, Lagerblom virnistää.

Outro


Pyysin Lagerblomia haastattelun lopuksi maalaamaan verbaalisesti mielikuvan hänen elämästään viiden vuoden päästä.

Maalauksen keskellä sijaitsee oma perhe, johon on ehtinyt syntyä pari lasta. Yksityiskohtina voi havaita surffilaudan ja skimbat, jotka kuvastavat uusia rämäpäisyyttä vaativia lajeja, joita ei aktiiviuralla pystynyt niiden riskialttiuden vuoksi kokeilemaan. Itse perheenpää pitää käsissään lentolippuja – nyt on aikaa tutustua paikallisiin nähtävyyksiin pelkkien jalkapallostadioneiden ja hotellien sijaan.

Sanoilla ei ole merkitystä, jos niiden eteen ei tee mitään. Luulenpa, etten ole ainoa, joka uskoo aidosti Lagerblomin pääsevänsä päivä päivältä lähemmäs unelmiaan – koskivat ne sitten, mitä tahansa asiaa. Tämä mies on sen pelaajaurallaan osoittanut.

FC Lahti pelaa tällä kaudella vielä vähintään kolme ottelua. Tulkaa ja nähkää "Power-Pekka" elementissään vielä, kun se on mahdollista!

Teksti: Miko Heikkinen
FC Lahti ja A-Maajoukkue pelikuvat: Juha Tamminen